Kalenterikuu

 

 

Jouluhössötys kuuluu joulukuuhun, mitäpä sitä aiemmin stressailemaan. Ainoa, mikä pitää mieluusti hankkia marraskuun puolella, on joulukalenteri. Viime vuosina sille ei ole oikein ollut tarvetta, mutta nyt havahduin siihen, että poika onkin jo niin iso, että voisi kalenterin kanssa joulun tuloa odottaa. Niinpä kun perjantai-iltana luin Kemikaalicocktailin Nooran loistavasta makujoulukalenterista, päätin että sellainen on meidänkin pienelle kulinaristille saatava!

 

Siispä lauantaiaamuna tilkkulaatikkoa penkomaan! Joukosta löytyi vanha kappaverho, joka jouluisine pampuloineen sopi kalenterin pohjaksi kuin nakutettu. Suunnilleen toisiinsa sopivista tilkuista leikkelin random-kokoisia taskuja, jotka sitten ompelin reunoistaan kankaalle.

Vähän aikaa mietin, miten numerot merkkaisin, kunnes uusin suosikkilaitteeni Dymo tuli mieleen. Nyt pääsi punainenkin nauha testiin, sille siis napsuttelin päivien numerot sekä pari bonustekstiä. Pojan synttärit osuu samalle kuulle, joten synttärit ja tietty jouluaatto saivat erityismaininnan! Nuhan takia jäi illan pikkujoulut juhlimatta, mutta sainpahan kalenterin ajoissa valmiiksi.

 

Ensimmäisiin luukkuihin sujahti lakua, cashewpähkinöitä, kuivattuja karpaloita sekä nimiäiskoristeluista jääneitä minivaahtokarkkeja. Kyllä oli poika aamuisesta tontun herkkupaketista mielissään, kovasti oli halua etsiä niitä enemmänkin...Vielä pitäisi kehitellä kalenterille jokin parempi paikka, maalarinteipillä ei raukka pysynyt seinällä kahta minuuttia kauempaa.

 

 

 

Tässä vielä kalenterin saajan otos, ei pöllömpi ilta-auringon vangitseminen kaksivuotiaalta!